Yhdessä lääkäripaperissa lukee minusta näin: "Transsukupuoliseksi itsensä kokeva nainen, joka kokee itsensä mieheksi." 

On aika pelottavaa "sairastaa" transsukupuolisuutta, kun ihan tavalliset lääkärit ei tiedä edes termejä oikein. Pelkästään se lisää epäluuloisuutta myös hoitavaa henkilökuntaa kohtaan. Lääkärille on ihan ilmiselvästi jäänyt minusta kolmenlaista erilaista kuvaa, hänelle on jäänyt mieleen kolme asiaa: transsukupuolisuus, mies ja nainen. 

Monet ajattelevat että olisi parempi sanoa näin: "naisen kehossa oleva, mutta identiteetiltään mies sanoo olevansa transsukupuolinen."

Puhutaan aina että on "naisen keho." Minun identiteettini on miehen, joten kehoni ei voi olla kenenkään naisen keho, koska se on minun oma kehoni. Se on vain naisille tyypillinen keho ja miehelle epätyypillinen keho. 

Oikea tapa muotoilla asia on näin: "Transsukupuolinen mies." Piste. Tuo lause pitää sisällään myös sen tiedon, minkälainen kehoni on. Toinen asia miten sen olisi voinut muotoilla oikein: "Henkilö, joka kokee sukupuoliristiriitaa."

Ja miksi edes pitää missään lukea siitä, minkälainen kehoni on. Se ei liity millään tavalla asiaan. En ole nainen joka on transsukupuolinen, olen mies joka on transsukupuolinen. Olen miehelle epätyypillisessä kehossa elävä mies.

Paperissa oli kooste siitä mitä kaikkea on läpi käyty vastaanotolla ja lääkärin ja psykiatrin omia arvioita minusta. Siellä luki näin: "Aggression tunne, ärtynyt. Toisaalta rauhoittuu hyvin keskustelussa." 

Tottakai minä rauhoitun keskustelussa. Minä rauhoitun aina jos tunnen että mua kuunnellaan, eikä pidetä vain mielenvikaisena. Mä rauhoitun niin paljon kun joku osoittaa sen että haluaa auttaa, eikä syyllistä. Mä rauhoitun ihan hirveästi siitä jos joku uskaltaa mun vihanpuuskasta ja synkistä ajatuksista huolimatta kuitenkin kuunnella. Eniten olen vihannut ja pelännyt juuri sitä, että mua aletaan pitää mielisairaana. Ensimmäisen kerran elämässäni mä tunnen että minua on kuunneltu, että kaikki mitä mä puhun, ilmaisen ja olen, otetaan vakavasti. Ja se kun itse pystyy kertomaan miltä tuntuu, mun tuntemuksia on osittain ymmärrettykkin. Mä voin ihan oikeasti luottaa ihmisiin siinä, ettei kukaan ole minua pakkopaidassa viemässä mihinkään. Tuntemukset mitä mulla on transsukupuolisuuteen liittyen, ne liittyvät siihen taudinkuvaan. Ihan siinä missä flunssaan voi liittyä kurkkukipu. 

Osaan suhtautua itse fiksummin nykyään tähän transsukupuolisuuteen. Kun on niin moni asia selvinnyt, niin moni asia selittyy sillä. Pääasia tässä on se, ettei minun tarvitse olla yksin. Mä olen ollut kaapista ulostulon aikaan ihan älyttömän haavoittuvassa tilassa.

Mutta tuo keskustelu, sillä on saatu niin monta vyyhtiä selvitettyä ja minun oloa parannettua. Minä en ikinä niitä unohda jotka on mua kuunnelleet kaikesta huolimatta. Minä en niitä unohda joilla on kärsivällisyyttä minua kohtaan ollut. En unohda niitä jotka eivät pelkää ja kaihda minua. Itse tiedän nyt paremmin että miten suhtautua mihinkin tuntemukseen mitä mulle itselle tulee. Eivät ne kaikki ole niin hirveän vakavia. Niistä kyllä selviää. Mutta yksin ei saa jäädä. Se on asia mikä kasvattaa vain vihaa ja epäluuloa. 

Kyllä mä olen päässyt eroon esimerkiksi väkivallan tai koston ajattelusta. Niitä on ollut paljon. Niitä on ollut ihan yksityiskohtaista suunnittelua myöten. Mä olen kuitenkin ollut aina empatiakykyinen enkä usko että ikinä voisin käytännössä kenellekkään mitään tehdä. Joskus mä olen toivonut että pystyisin tekemään pahaa, että pystyisin olemaan kova kuin kivi.

Mutta jos en olisi alkanut olla se kuka olen, tilanne olisi aivan taatusti jossain vaiheessa mennyt pahemmaksi. Jos en olisi jatkuvasti ollut aktiivinen, pyrkinyt selvittämään kuka olen ja miksi tunnen niinkuin tunnen. Ja se on ollut ihan keinolla millä hyvänsä. Ei kukaan ole mulle tullut sanomaan että kuka olen. Itse se pitää itsensä löytää, jokaisen käytävä se tie vaikka se olisi kuin itse helvetin esikartano. Kyllä mä olen ollut hukkumaisillani lapsuudessa ja nuoruudessa, eikä minua kukaan sieltä ole ollut ylös nostamassa. Päinvastoin jos mä olen huutanut apua (tavalla tai toisella), mua on syyllistetty. Se on viesti: huku vain. Kukaan ei piittaa. 

Ei sinua pelasteta, ei sinua auteta. Sinua autetaan vasta sitten kun suostut olemaan jotain muuta. Muussa tapauksessa, keuhkosi ovat niin arvottomat että saavatkin täyttyä vedellä.

Melkoiset kamppailut on pään sisällä ollut, etten ole uskonut tätä mulle välitettyä viestiä. 

Oikeat sanat ja termit. Ilman niitä en olisi tässä. Olen itse pitkän matkan uimari ja selvinnyt rannalle asti. Ei tarvitse pelastusveneen kuljettajankaan pelätä mun kohtaamista. En ole kuolleista noussut haamu. Enkä ole tullut kostamaan. Olen vahvempi, olen rikkaampi, olen edelleen empatiakykyinen. Olen rakentanut itse, omin käsin itselleni veneen ja lähden uudelleen vesille. Minkäs sille voi jos aallokko kutsuu.