Mä muistan että mä monta kertaa pienenä kun oli joku tilanne että joku vaikka on luullut tuntevansa mut tai tietävänsä mikä minua kiinnostaa, mä olen ajatellut vain mielessäni että TE ETTE TIEDÄ! Sellainen viha sieltä tuli useaan otteeseen, enkä koskaan ilmaissut sitä ulospäin. Mä olen tsempannut itseäni vaikeissa tilanteissa. Mä olen kuitenkin pohjimmiltani ajatellut että pidän sen oman linjani ja pidän sen miltä musta sisällä tuntuu. Ei kai sitä voi olla pitämättä, jos on sellainen. Mutta olen lohduttautunut tuolla, että muut eivät vain tiedä. Olen ollut surullinen siitä etteivät muut tiedä, surullinen siitä etten osaa näyttää sitä. Olen ajatellut myös että kaikki saavat vielä nähdä. En minä ole sitä sanoiksi osannut pukea itselleni, että mitä kaikki saavat nähdä. Mutta on vain ollut sellainen olo. Olen kantanut myrskyä sisälläni, ja miten muut analysoivat mua? Kiltti, rauhallinen, arka, hiljainen. Arvatkaapa suututtiko? Olisi pikkasen ollut sanottavaa. Eikä kiinnostanu yhtään tulla luonnehdituksi kiltiksi. Se on kun ei ole uskaltanut päästää ittiään irti. 

Mitä ihmisille tulee mieleen sanasta transsukupuolinen? Monelle saattaa heti ensimmäisenä tulla mieleen leikkaukset ja niistä johtuvat ulkonäön muutokset, sekä hormonit. Leikkaukset ja hormonit ovat oikeasti vasta sitten se "lopullinen" ulkoinen muutos. Ihmisten on helpompi käsittää se, koska sen näkee silmillä. Silmillä ei näe henkistä muutosta joka tapahtuu mielelle. Ne ihmiset ketkä mun kanssa on olleet tekemisissä, aistivat sen henkisen muutoksen ja identiteetin kasvun. Ja kyllä se ulkonäkö ja habitus pikkasen muuttuu siinä samalla. Ihmiset herkästi kauhistelevat sitä, että miten joku voi mennä "leikkelemään itseään." Ei se ole mitään leikkelyä, se on korjausta. Ja siinä ei ole mitään hämärää, siinä on ihan oikeat kirurgit ja lääkärit tekemässä. Haavojen paranemista seurataan ja määrätään kipulääkitys. Ihan kuin missä tahansa muussakin leikkauksessa. Siinä tulee olemaan tiimi takana, en minä ole yksin senkään asian kanssa.

Kyllä sitä on käynyt läpi kaikkia ajatuksia, koska keho on kuitenkin asia mistä haluaa pitää hyvää huolta. Jotenkin jännästi on myös paine siitä, kun mulla on "naisen keho", että ei kai joku luule että leikkauksiin hakeutuminen olisi jokin kannanotto esimerkiksi ylipäätään naiseuteen tai naisellisuuteen. On ollut joku paine siitä, että voiko koko naissukupuoli suuttua minulle. Enhän minä voi ottaa kantaa kenenkään toisen sukupuoleen enkä kehoon. Otan kantaa vain minun omaan sukupuoleeni ja päätän itse mitä siihen kuuluu. Päätän itse myös omasta kehostani, en kaikkien maailman naisten kehoista. Kaikki miten kehoni näen ja mitä muutoksia siihen haluan, on oma henkilökohtainen juttu. En ole vastuussa kenenkään naisen kehonkuvasta. Tällaisia kaikkea sitä käy läpi. 

Vaikka leikkaukset tuovat sen radikaalimman ulkonäön muutoksen niin se on lopulta vain viimeinen silaus verrattuna niihin henkisiin juttuihin mitä pään sisällä käy läpi. Olen oppinut kantapään kautta sen, että täällä netissä ei kannata mennä lukemaan mitään kommentteja mistään. Jos on somessa jaettu joku juttu jostain transihmisestä, niin siellä on aina muutamia ihan älyttömiä kommentteja. Ne on niin hirveitä kommentteja, että aivan turhaan lähden mieltäni sellasista pahoittamaan, tai niitä edes lukemaan. Kun itse tiedän mistä transihmisyydessä on kyse. Mutta on se vaan hassua mitä ennakkoluuloja transihmisistä on. Kommentoidaan niin herkästi ja sanotaan vaikka sun mitä. Mutta annappa olla jos yhdenki tällasen ennakkoluuloisen ihmisen kohtaan. Jos olen jonkin aikaa tekemisissä siinä ja hän toteaakin että viihtyy mun kanssa. Sitten jossain vaiheessa sanon mikä olen, niin se on mielenkiintoista. Ei sitä vaan ihminen voi sanoa toiselle ihmiselle suoraan kaikkea, varsinkin jos vähän jo tutustunut ja olen osoittautunut mukavaksi tyypiksi. Ja jos niitä ennakkoluuloja joku pystyy lataamaan päin naamaa niin sillon se on jo ihan varmaa ettei oo vaivan arvoinen ihminen. Jotenkin vain tuntuu että mun nykyinen habituskin aika lailla jo etukäteen kertoo jotain toisille. 

Kyllä mulle on nykyään tärkeää se miten mä itse käyttäydyn. Haluan käyttäytyä hyvin ja kohteliaasti. Vaikkei sillä olisikaan jollekkin ihmiselle merkitystä, minulle sillä on merkitystä. Minulle on ihan sama vaikka joku käyttäytyisi huonosti, kunhan itse käyttäydyn hyvin ja asiallisesti. Sen tietää jokainen itse milloin on ollut asiaton ja milloin asiallinen. Ja kumpi sitten paremmalta tuntuu. Mutta en minä siltikään tulevaisuudessa aio olla mikään loputtoman kiltti itseni kustannuksella. Kyllä minä puoleni aion pitää. Se parantaa elämänlaatua että osoittaa sen, ettei katso yhtään sitä varpaille astumista. 

Haluan pystyä samantien sanomaan asioista, en halua jäädä aina yksin niitä miettimään. Tuo on asia missä on tekemistä, koska mä olen oppinut tekemään juuri noin. Se on ollut mulle se lähtökohta. Sen kun saa karsittua niin hyvä juttu.